Suomi uudistuu vain uusilla avauksilla

Alueelliset erot hyvinvoinnissa ja taloudellisessa kehityksessä kasvavat. Samoja toimenpiteitä kohdennetaan kaikkialle, eikä erilaista kohtelua alueellisin perustein pidetä hyväksyttävänä. Tämän päivän Suomessa, perustuslain yhdenvertaisuuteen vedoten, poliittista päätöksentekoa hallitsee paikkaneutraali ja aluesokea lähestymistapa. Yhdenvertaiset toimenpiteet eivät näyttäydy alueilla asuvilla kansalaisille tai yrittäjille yhdenvertaisina. Olisiko aika kypsä muutokselle?

Hyvän politiikan tekeminen vaatii päättäjältä eri alueiden tarpeiden ja vahvuuksien tunnistamista

Erilaiset alueet ovat Suomen rikkaus. Maaseutu, saaristo, pienet keskukset ja kaupunkiseudut muodostavat toimintaympäristöjä, jotka ovat vuorovaikutuksessa ja tarvitsevat toinen toisiaan. Tunnistamalla erilaisten alueiden vahvuudet ja heikkoudet sekä huomioimalla niitä päätöksenteon valmistelussa ja toimeenpanossa, voidaan alueiden potentiaali hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on helppo sanoa, mutta vaatii niin valmistelijoilta kuin päättäjiltä tahtoa toimia uudella tavalla.

Paikkaperustainen kehittäminen ja -politiikka kaiken perustaksi

Paikkaperustainen kehittäminen ja -politiikkaa on varteenotettava vaihtoehto nykyiselle aluekehittämiselle. Se tarkoittaa kansallisen politiikan paikallista räätälöintiä. Poliittisessa valmistelussa ja päätöksenteossa huomioidaan eri alueiden tarpeet, resurssit ja toimintamahdollisuudet ja esimerkiksi kohdennetaan räätälöityjä toimenpiteitä eri alueille. Tämänlaiselle politiikan tekemiselle on tarvetta kaikilla politiikan sektoreilla, kuten esimerkiksi ilmastopolitiikassa ja kestävän kehityksen toimeenpanossa.

Paikkaperustainen aluekehittäminen on strategista politiikkaa, jossa tunnistetaan paikallisia ongelmia ja voimavaroja, ja jossa kehitetään aluetta poikkihallinnollisesti laajassa kumppanuudessa alueen toimijoiden kanssa. Lähtökohtana on ajatus, että alueen toimijat tuntevat parhaiten paikalliset olosuhteet. Tätä hyödyntämällä parannetaan paikallistalouksien kykyä toimia itsenäisemmin osana laajempia kehittämisen ja osaamisen verkostoja.

Laajemman kuvan näkeminen on kaikille eduksi

Erilaisilla maaseutualueilla on monia vahvuuksia ja mahdollisuuksia sekä totta kai myös haasteita. Viime aikaiset ennusteet maalaavat perin yksipuolisen ja synkän kuvan maaseudusta. Maaseutu autioituu ihmisten siirtyessä kaupunkeihin. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta.

Ennusteet kätkevät keskiarvon alle monta tilastollista poikkeamaa. Maaseutualueita on monenlaisia, on elinvoimaisia kasvavia alueita kuten myös vähemmän hyvinvoivia. Samalla tavalla kuin meillä on menestyviä sekä vähemmän menestyviä kaupunkialueita. Tälläkin hetkellä meillä on sekä harvaan asutulla maaseudulla että ydinmaaseudulla alueita, missä taloudellinen tilanne on kasvava ja suurin haaste näyttää olevan pula osaavasta työvoimasta.

Haasteista huolimatta maaseutu tunnistetaan keskeiseksi hyvinvoinnin ja kansallisen kilpailukyvyn lähteeksi. Maaseudun yhteiskunnallisen merkityksen vahvistumisen taustalla ovat globaalit muutokset ja yhteiskunnan toimintojen, toimijatahojen ja talouden yhteensulautuminen. Näiden kautta maaseutu integroituu tiiviimmin kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin. Monet tärkeät vientituotteet tulevat edelleen maaseudulta.

Ennusteissa tai tilastoissa ei näy suomalaisten kasvava monipaikkaisuus. Yhä suurempi osa meistä kokee asuvansa jo nykyisellään monella paikkakunnalla, tehden työtä usealla paikkakunnalla tai liikkuen ja viettäen vapaa-aikaansa muualla kuin missä asuu. Moni meistä haluaisi olla enemmän monipaikkainen, jos siihen avautuisi mahdollisuus.

Räätälöityjä ratkaisuja, jotta voisimme kaikkialla hyvin

Kohdennettujen vero- ja tukitoimenpiteiden voidaan katsoa olevan paikkaperustaista politiikkaa. Niillä tavoitellaan samaa kuin nykyään: Esimerkiksi halutaan turvata lasten sivistykselliset oikeudet, turvata yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskeluun tai turvata kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet saavuttaa palvelukeskuksen palvelut tai hyödyntää julkisia digitaalisia palveluja. Toimenpiteet vain ovat erilaiset eri alueille. Tämä poikkeaa suomalaisesta neutraalista verojärjestelmästä, missä tarkoitus on kohdella kaikkia verotettavia tuloja samoilla perusteilla koko valtakunnan alueella.

Vaikka verotuksen ensisijainen tehtävä on rahoittaa julkisen sektorin tehtävät ja velvoitteet, verotusta on perinteisesti käytetty myös muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamisen välineenä. Erilaisiin alueellisiin verotukiin liittyy sekä valtiontukinäkökulma että perustuslain yhdenvertaisuusnäkökulma.

Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyllä edellytetään lähtökohtaisesti samanlaista kohtelua muun muassa asuinpaikkaan katsomatta. Tällöin maantieteellistä kriteeriä ei voida pitää hyväksyttävänä erotteluperusteena perusoikeusjärjestelmässä, jonka kokonaisuuteen kuuluvat myös maassa liikkumisoikeus ja asuinpaikan valitsemisen vapaus. Tästä yleisestä linjauksesta ollaan Suomessa kuitenkin aiemmin poikettu, jolloin jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa kokeilulainsäädäntöä on sinänsä pidetty hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden kannalta.

Erilaisuuteen johtava lainsäädäntö yhdenvertaisuuden turvaamiseksi

Naapurimaassamme Norjassa on jo vuosikymmenten ajan kokemusta kohdennetuista tuki- ja veroratkaisuista pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla. Norjan aluekehitysmallin tavoitteena on muun muuassa tasavertaisten mahdollisuuksien luominen syrjäseuduille. Tavoitteena on myös kompensoida lisäkustannukset, jotka aiheutuvat pitkistä välimatkoista ja ankarista elinolosuhteista.

Norjan tukimalliin kuuluu tietyille alueille kohdennettuja suoria henkilöetuja, yrityksille suunnattuja etuja, erityisiä lisätuloja valtiolta, kehitysrahastoja sekä aluepoliittisia toimenpiteitä, joilla edistetään nykyistä ja uutta elinkeinotoimintaa.

Henkilöeduista voi mainita esimerkiksi opintolainan vuosittainen poisto, erityinen poisto ansiotulosta, alennettu valtionvero sekä alv:n poisto sähkönkulutuksessa. Yrityksille suunnatusta tuista työnantajamaksun porrastus, siten että se on nolla (0) prosenttia pohjoisimmilla alueilla ja yli 14 prosenttia eteläisimmillä alueilla, on ehkä tunnetuin. Muitakin tukimuotoja löytyy.

Norjan aluekehittämismallia on kritisoitu siitä, että se on kallis. Yleisesti katsotaan kuitenkin, että sillä on pystytty tasaamaan aluekehitystä ja osittain vastattu osaavan työvoiman saatavuuden haasteeseen pohjoisilla alueilla.

Norjassa ja Ruotsissa poliittisella agendalla – miksei maaseudun supermaassa – Suomessa?

Ruotsissa on viime vuosien aikana käyty keskustelua kohdennetuista vero- ja tukitoimenpiteistä alueille. Ruotsin hallituksen asettaman parlamentaarisen maaseutukomitean vuonna 2017 luovuttamassa mietinnössään ”Ruotsin maaseuduille - yhtenäinen politiikka työn, kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin puolesta” esitetään erilaisia elinkeinopoliittisia ja taloutta edistäviä toimenpiteitä 23:een kuntaan, jotka ovat erityisen haasteellisessa tilanteessa.

Norjan ja Ruotsiin verrattuna, tuntuu oudolta, että meillä ei ole suunnitteilla tai käytössä vastaavanlaisia vero- ja tukimalleja. Joitakin kokeiluja meillä toki on ollut, mutta niissä ollaan yleensä jääty asetetuista tavoitteista. Onko syy sitten ollut liian pienistä muutoksista ja määräaikaisuudesta vai onko taustalla ideologia?

Tavoitteena elinvoimainen ja kestävä Suomi

Meillä on Suomessa todellinen ongelma. Poliittisilla päätöksillä – niin kunnan kuin valtakunnan tasolla – on osittain tahattomasti ajettu alas maaseutujen mahdollisuuksia: asumisen, elämisen ja yrittämisen mahdollisuuksia. Kuten eräs valtion viraston viranhaltija hyvin konkreettisesti asian puki sanoiksi: Ihmiset on savustettu pois maaseuduilta.

Elinvoimaista Suomea kehitetään kestävästi ja kokonaisuutena. Hyvän politiikan tekeminen vaatii sen, että päättäjät tunnistavat maamme monimuotoisuuden ja erityisesti alueiden ja kansalaisten eri tarpeet, voimavarat ja mahdollisuudet ja vaativat näiden huomioimista valmistelussa. Maamme elinvoimaisuuden näkökulmasta on toivottavaa, että tulevassa hallitusohjelmassa löytyisi mahdollisuudet paikkaperustaisille päätöksille, mukaan lukien myös vero- ja tukitoimenpiteet.

Tarvitsemme Suomessa vahvan maaseutupolitiikan kuin myös saaristopolitiikan ja kaupunkipolitiikan. Tarvitsemme kohdennettuja politiikkatoimia eri alueille – niin pääkaupunkiseudulle, maakuntakeskuksiin, seutukaupunkeihin, ydinmaaseudun kyliin ja harvaan asutulle maaseudulle.

Lue ja jaa Maaseutupolitiikan neuvoston tavoitteet seuraavalle hallituskaudelle täältä.

Lähteet:

Ruotsin parlamentaarisen työryhmän selvitys 2017: Lue täältä.

Ruotsin hallituksen ehdotus selvityksen maaseutupoliittisten toimenpiteiden edistämiseksi (maaliskuu 2018): Lue täältä

Norjan pohjoisten alueiden strategia: Lue täältä

Pohjoisen Norjan erityistukialue, tiltakssone -järjestelmä: Lue täältä