Rural Pact – yhteinen kehys osallistumiselle ja yhteistyölle kaikilla hallinnon tasoilla

Rural Pact (suomeksi Maaseutusopimus) – konferenssin järjesti EU-komissio yhdessä Euroopan parlamentin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan maaseutuparlamentin taustatahojen kanssa. Vahvempaa paikkaperustaista politiikkaa ja kehittämistä korostettiin puheissa ja keskusteluissa; sellaista, jossa maaseudun asukkaiden, yhteisöjen ja toimijoiden tarpeet, voimavarat ja mahdollisuudet ovat keskiössä. Tahtotila on vahva. Seuraavaksi tarvitaan konkreettisia toimia.

Miksi Euroopan tasoinen Maaseutusopimus?

Maaseutualueet kattavat 83 prosenttia EU:n pinta-alasta. Maaseutu on kotipaikka 137 miljoonalle ihmiselle. Arjen kannalta tärkeiden palvelujen saatavuus ja saavutettavuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikeutunut. Vapaaehtoisvoimin hoidetaan monia yhteiskunnallisesti tärkeitä tehtäviä infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta peruskoulu-, hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Julkisesti järjestettävien palvelujen sijaan on tilalle tullut markkinaehtoisuus, mikä ei maaseutualueilla ole ollut toimiva ratkaisu. Toteutetulla politiikalla ei ole pystytty vastaamaan maaseutualueiden haasteisiin tai maaseudulla asuvien ihmisten ja yhteisöjen tarpeisiin. Maaseutu-ulottuvuus on jäänyt valmistelussa ja päätöksenteossa paitsioon ja maaseutujen yhteisöt oman onnensa nojaan. Samalla maaseutualueilla oleva potentiaali esimerkiksi kestävyyssiirtymän toteuttamiseksi on jäänyt täysimääräisesti hyödyntämättä.

Kaikki se hyvä, mitä maaseutualueilla tuotetaan koko yhteiskunnalle edellyttää politiikkaa (normi-, resurssi-, informaatio-ohjausta), joka tunnistaa maaseutualueiden erityispiireet, huomioi todelliset tarpeet ja voimavarat sekä mahdollistaa maaseutualueille soveltuvia ratkaisuja. Konferenssissa tuotiin esimerkiksi esille se, että vain kuusi prosenttia EU: maataloustuottajista ovat nuoria, eikä ala houkuttele jatkajia tai uusia yrittäjiä. Huomautettiinkin, että ruokaturva edellyttää maatalouspolitiikan ohella vahvaa ja nuoria osallistavaa maaseutupolitiikkaa, jotta maaseutualueet olisivat nuorille vetovoimaisia asumisen, elämisen ja yrittämisen paikkoina.

Mitä voimme Maaseutusopimukselta odottaa?

EU-tasolla halutaan eroon “yksi malli yhdenvertaisesti kaikille” –politiikasta. Tilalle halutaan paikkaperustaisia ratkaisuja ja malleja. Välineeksi on muotoutunut Maaseutusopimus. Se on “kehys maaseutualueiden kehittämistä käsittelevien viranomaisten ja sidosryhmien yhteistyölle Euroopan, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Sen tavoitteena on vahvistaa maaseudun ääntä ja nostaa sitä poliittiselle agendalle, jäsentää ja mahdollistaa yhteistyötä ja keskinäistä oppimista sekä kannustaa ja seurata vapaaehtoisia toimenpidesitoumuksia.”

Konferenssissa painotettiin kokonaisvaltaista, kaikkea hallintoa ja eri sektoreita kattavaa otetta maaseudun kehittämiseen; laajaa maaseutupolitiikkaa EU-tasolla. Yllä mainitut EU-instituutiot ovat julkisesti sitoutuneet asiaan, EU komissio on ottanut johtavan roolin ja mukaan toivotaan kaikkia jäsenmaita ja eri sidosryhmiä – niin maaseutu- kuin kaupunkitoimijoita.

Laaja-alaisempaa yhteistyötä ja maaseutuvaikutusten arviointia

Komission sisällä rakennetaan ja vahvistetaan tulevina vuosina poikkihallinnollista yhteistyötä maaseutukysymyksissä. Vuoden 2022 aikana pilotoidaan maaseutuvaikutusten arviointimenetelmää, joka otetaan käyttöön politiikan valmistelussa. Sen tueksi kootaan maaseutualueita paremmin kuvaavia tilastoja ja seurantatietoa maaseudun seurantakeskuksen toimesta (Rural Observatory). Tietojen mukaan se sijoittuu maatalouden pääosaston alaisuuteen (DG Agri), mutta palvelee koko komissiota.

Sektorit ylittävää yhteistyötä maaseutukysymyksissä on tarkoitus toteuttaa Maaseutusopimuksen koordinaatioryhmän kautta (Rural Pact coordination group), jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2023 alussa. Mukaan kutsutaan maaseudun yritysten, kansalaisjärjestöjen, kansalaisten, tutkijoiden ja julkisen hallinnon edustajia eri jäsenmaista.

Miten edellä mainitut osat ja niiden kokonaisuus istuvat olemassa olevien toimielinten, tietoalustojen ja koko EU:n päätöksentekoprosessiin ei konferenssin aikana kuitenkaan vielä tarkentunut. Tältä osin jäämme odottamaan maaseutuvaikutusten arvioinnin pilotoinnin tuloksia ja osallistutaan siihen, mikäli mahdollisuus meille kaikille annetaan.

Tarkempaa maaseututietoa ja osuvampaa maaseudun määrittelyä

Hyvän maaseutupolitiikan tekeminen edellyttää maaseudun monimuotoisuuden tunnistamista ja maaseudun erityispiireiden esiin tuomista asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa kaikilla relevanteilla politiikkasektoreilla. Konferenssissa avattiin hieman edellä mainitun maaseudun seurantakeskuksen tulevaa tehtävää. Siihen kuuluu maaseutuvaikutusten arviointia tukevan tietopohjan kokoamisen lisäksi EU-tason kaupunki-maaseutu-luokituksen tarkentaminen ja maaseudun toiminnallisten alueiden määrittely.

EU-tasolla tarkempi kaupunki-maaseutu-luokitus voi olla haaste. Edes Suomen maaseutualueet eivät ole samanlaisia keskenään, eivätkä ne ole verrattavissa Italian tai Espanjan maaseutualueisiin. Kansallisilla kaupunki-maaseutu-luokituksilla ja niiden kehittämisellä on tulevaisuudessakin tärkeä tehtävä ja rooli. Suomen poikkeuksellisen harva asutus, verrattavissa vahva väestön monipaikkaisuus ja maaseutualueiden huono saavutettavuus, pitkät etäisyydet ja pinta-alaltaan suuret kunnat, maakunnat ja hyvinvointialueet haastavat maaseudun tilastollista tarkastelua ja myös toiminnallisten alueiden määrittelyä, etenkin jos se rajataan rakenteellisella väestömäärällä. Konferenssissa annetun tiedon mukaan näin oltaisiin tekemässä maaseudun toiminnallisten alueiden osalta.

Maaseudun määritteleminen tarkemmin on edistystä nykytilanteeseen nähden, mutta jos ja kun erillisiä toiminnallisia maaseutualueita määritellään EU-tasolla, hyvin harvaan asutuille pohjoisten jäsenmaiden alueille tulisi kehittää omat toiminnallisuuden määritelmänsä. Etenkin jos määritelmiä käytetään politiikkavälineiden valmisteluun ja seurantaan. Vahvemman paikkaperustaisen politiikan ja kehittämisen toteuttamiseksi on jäsenmailla lisäksi edelleen oltava mahdollisuus käyttää kansallisen tason luokitusta ja kansallisia määritelmiä politiikkavälineiden ja rahoituksen tarkempaan ohjaukseen.

Mikrotason ratkaisujen esiin nostamista systeemitason muutoksien vauhdittamiseksi

Paikkaperustaista politiikkaa ja kehittämistä ja räätälöityjen ratkaisujen kautta haetaan mikro-tasolta voimaa ja vauhdittamista systeemitason muutoksiin ja murroksiin. Pienistä puroista voi kasvaa iso virta. Konferenssin temaattisissa keskusteluissa ja tapausesimerkkien esityksissä käsiteltiin muun muassa maaseudun paikallisia energiayhteisöjä, kestäviä liikkumisratkaisuja, älykkäitä kyliä ja yhteisötaloutta.

Maaseudun paikallisten energiayhteisöjen osalta todettiin esimerkiksi, että on siirryttävä ylhäältä sanelluista projekteista paikallislähtöisiin projekteihin. Kansallista koordinaatiota kuitenkin tarvitaan ja lainsäädännöllisen ympäristön on kokonaisuudessaan tuettava muutosta ja kehitystä: Kaksi uutta EU direktiiviä tukevat muutosta, mutta osassa jäsenmaita ei ole määritelty, mikä on paikallinen energiayhteisö eikä näin voida vielä toimia uusiutuvan direktiivin mukaisesti.

Yhteisötalouden osalta todettiin, että EU:ssa toimii 2,8 miljoonaa yhteiskunnallista yritystä ja yhteisötalouden organisaatiota, jotka työllistävät 30,6 miljoonaa ihmistä. Maaseudun taloudessa, maaseudun elinkeinojen monipuolistamisessa ja palvelutuotannossa sekä maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisessä on yhteisötalouden merkitys keskeinen, mutta sen lisääminen vaatii edelleen lisää tietoa ja mahdollisuuksien tunnistamista, (yhden luukun) neuvontaa ja tukea ml. kannustavaa lainsäädäntöä ja hallintoa.

Maaseudun eri-ikäisten asukkaiden kuuleminen ja heidän ääniensä vahvistaminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa nousi konferenssin keskusteluissa esille punaisena lankana. Viesti osallistujien puolelta oli yksiselitteinen: mikäli aidosti halutaan toteuttaa paikkaperustaista politiikkaa ja kehittämistä on kuunneltava maaseudun ihmisiä, yhteisöjä ja yrityksiä, sillä kaupungeissa syntyvät esim. kestävän liikkumisen tai markkinaehtoiset palveluratkaisut eivät toimi maaseutualueiden rakenteissa.

Suomen kansallinen maaseutupolitiikka kiinnostaa

Hyvän maaseutupolitiikan tekeminen edellyttää maaseudun monimuotoisuuden tunnistamista. Se edellyttää yhteistyötä ja kumppanuutta sekä toimivia järjestelmiä, joilla maaseudun ääni kuullaan ja millä se kantautuu valmistelun kautta eri valmistelun ja päätöksenteon pöytiin asti. Suomessa välineinä ovat vuosikymmenien kehitystyön tuloksena syntynyt kansallinen maaseutupolitiikka. Sitä johtaa ja linjaa poikkihallinnollinen ja sektorit ylittävä maaseutupolitiikan neuvosto. Sen asettamat sihteeristö, työryhmät ja sen kautta rahoitetut temaattiset verkostot ja valtakunnalliset maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeet muodostavat laajan verkoston, jossa jokainen taho vie omalta osaltaan yhteisiä tavoitteita eteenpäin. Maaseutupolitiikan visio ja toimenpiteet on kirjattu Ajassa uudistuva maaseutu – maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan 2021-2027, joka on vuorossaan seitsemäs. Kansallisen maaseutupolitiikan kokonaisuus tukee ja toteuttaa jo osaltaan EU komission pitkän aikavälin visiota ja Maaseutusopimusta. Maaseutupolitiikan neuvoston tehtävänä on tukea päättäjiä poikkihallinnollisissa strategisesti merkittävissä maaseutupoliittisissa kysymyksissä ja tätä yhteyttä on edelleen vahvistettava.

EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – vahvat, verkottuneet, selviytymiskykyiset ja vauraat maaseutualueet – tukee kansallisen maaseutupolitiikan visiota, joka painottaa monimuotoista maaseutua kansallisena menestystekijänä sekä paikallislähtöisiä mahdollisuuksia. Visioiden saavuttaminen edellyttää myös meiltä Suomessa yhä vahvempaa poikkihallinnollista ja sektorit ylittävää yhteistyötä, dialogia ja osallistavan toimintatavan kehittämistä niin maaseutupolitiikan verkoston sisällä kuin myös eri aluekehittämisen politiikkalohkojen (kaupunki- ja saaristopolitiikka) välillä.

Syksyllä maaseutupolitiikan neuvoston Hyvä elämä -kiertue alkaa ja kutsuu maaseudun eri-ikäisiä asukkaita mukaan rakentavaan maaseutudialogiin. Kiertue on jatkumoa Maaseutuparlamentille ja sitä edeltävälle Ideafestivaali-keskusteluille. Syksyllä myös maaseutupolitiikan, kaupunkipolitiikan ja saaristopolitiikan sihteeristöt tapaavat. Yhteistyötä tehdään laajasti ja toimintatapoja kehitetään. Ilmapiiri on rakentava ja mahdollistava, jatketaan sillä polulla ja näytetään kiinnostuneille hyvää mallia.

Lisätietoa Rural Pact -konferenssista:

Konferenssiin osallistui yli 400 eri hallinnonalan ja sektorin toimijaa yli 51 eri Euroopan maasta. Etäosallistujia oli yli 300. Konferenssissa komissio kannusti osallistujia aktiivisesti tekemään sitoumuksia Maaseutusopimuksen toteuttamiseksi. Komissiovetoisessa tilaisuudessa alleviivattiin, että Maaseutusopimus on “elävä (kansan-)liike”, ei julkilausuma tai tiedonanto.

Onko oma organisaatiosi jo liittynyt Rural Pact -yhteisöön? Sidosryhmät ovat tervetulleita liittymään maaseutuyhteisöön (Rural Pact Community) EU komission sivuilla. Kannustan kaikkia MANE jäseniä ja taustaorganisaatioita liittymään.