Kestävä ja vaikuttava päätöksenteko rakentuu kohtaamisissa

Paikallinen kohtaava toimijuus avaa polkuja osallisuuteen

Keskusteluissa todettiin, että ympäristöaiheisiin liittyvässä päätöksenteossa tarvitaan tapoja huomioida paikallinen tieto, tarve ja osaaminen. Paikalliset ratkaisut, tutut toimintatavat ja yhteisön omat hankkeet madaltavat osallistumisen kynnystä ja vahvistavat luottamusta päätöksentekoon. Yhteiset projektit ja paikalliset kokeilut auttavat ihmisiä näkemään, että heidän panoksellaan on merkitystä. Tämä rakentaa osallisuutta vähitellen ja luonnollisesti sekä lisää ymmärrystä siitä, miten erilaiset taustat ja tarpeet voidaan sovittaa päätöksenteossakin yhteen.

Yhteisessä keskustelussa korostui kohtaamisen ja kuuntelemisen merkitys. Paikallinen toimijuus vahvistuu erityisesti silloin, kun ihmisten osaaminen tehdään näkyväksi ja sitä arvostetaan. Kun paikallinen näkökulma ja kokemukset otetaan mukaan päätöksentekoon jo valmisteluvaiheessa, ratkaisut tuntuvat hyväksyttäviltä ja niihin on helpompi sitoutua.

Nuorten osallisuus tarvitsee tukea, kohtaamista ja kuulemista

Keskusteluissa nousivat esille nuorten erilaiset tavat vaikuttaa. Osalle luontevinta on toimia järjestöissä tai paikallispolitiikan kentällä, mutta monet tekevät mieluiten kestävää tulevaisuutta vahvistavia yksilöllisiä arjen valintoja. Vaikuttamisen monimuotoiset mahdollisuudet avaavat uusia reittejä osallistumiseen ja vahvistavat nuorten toimijuutta ympäristökysymyksissä. Keskustelijat olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että erityisesti yhteisölliselle vaikuttamistyölle olisi nykyistä enemmän tarvetta.

Aikuisten rooli nähtiin merkittävänä erityisesti silloin, kun nuoressa syttyy kipinä lähteä vaikuttamaan. Esimerkki, kannustus ja kuuntelu auttavat rakentamaan kokemusta siitä, että nuoren mielipiteillä on merkitystä. Jos nuori, tai pahimmillaan koko nuori sukupolvi, kokee tulevansa ohitetuksi, osallistumis- ja vaikuttamishalu heikkenee. Samalla nuoret tulee osata kohdata yksilöinä erilaiset elämäntilanteet ja vaikuttamisen toiveet huomioiden.

Useissa puheenvuoroissa tuli esille, että aikuisten tavoin nuoretkin lähtevät toimintaan mukaan useimmiten silloin, kun heitä pyydetään henkilökohtaisesti osallistumaan. Osallisuuden vahvistaminen edellyttää siksi arjen vuorovaikutusta ja sitä, että nuoret kutsutaan mukaan yhteisiin prosesseihin.

Kestävä päätöksenteko rakentuu lähellä arkea

Keskustelujen perusteella kestävä ympäristöpäätöksenteko saa voimansa paikallisista kohtaamisista, arjen kokemuksista ja yhteistyöstä. Osallisuuteen kasvetaan vähitellen, ja oppiminen tapahtuu ympäristöissä, joissa yksilölliset kokemukset tunnistetaan ja joissa ihmisillä on tilaa käyttää omaa osaamistaan.

Kestävä tulevaisuus rakentuu pienistä askeleista, yhteisestä ymmärryksestä ja siitä, että toimijat kokevat jakavansa samat tavoitteet, vaikka eriäviäkin mielipiteitä mahtuu mukaan. Aito kohtaaminen ja mahdollisuus tulla mukaan omalla tavalla luovat pohjaa yhteiselle päätöksenteolle, joka on kestävää, oikeudenmukaista ja alueiden elinvoimaa tukevaa.

--

Teksti pohjaa seuraaviin maaseutupolitiikan KERÄ-verkoston järjestämiin Ympäristöparlamentti-tilaisuuksiin:

Oppiminen ja oikeudenmukaisuus ympäristöpäätöksenteossa (12.3.2026)
Tilaisuuden alustajana toimi professori Eva Heiskanen, joka avasi ympäristöpäätöksenteon monimutkaisuutta ja osallisuuden haasteita sekä sitä, miten konkreettinen tekeminen ja ihmisten oma osaaminen tukevat osallistumista. Lisäksi informaatikko Anna Kippola esitteli alustuksessaan Raahen kirjaston, oppilaitosten ja nuorisopalveluiden yhteistyötä, jossa nuoria kohdataan heidän omissa arkiympäristöissään ja heille tarjotaan tilaisuuksia harjoitella vaikuttamista käytännössä.

Nuorten osallisuus ympäristöpäätöksenteossa (9.4.2026)
Tilaisuuden alustaja, tutkijatohtori Marika Kettunen, tarkasteli nuorten monimuotoisia vaikuttamisen tapoja ja sitä, miten yhteiskunnalliset asenteet muovaavat nuorten kokemuksia osallisuudesta. Lisäksi kaupunginvaltuutettu ja aktiivinen nuori kylätoimija Emmi Sarvijärvi toi omassa alustuksessaan keskusteluun omat käytännön kokemuksensa nuorten vaikuttamisesta kunnallisissa ja järjestöpohjaisissa rakenteissa ja kuvasi, millaiset kohtaamiset ja tuen muodot auttavat nuoria löytämään oman paikkansa ympäristöpäätöksenteossa.