Julkiset elintarvikehankinnat keino vastuullisuuden edistämiseen

Julkisilla hankinnoilla edistetään hyvinvointia ja aluetaloutta, mutta niillä on myös vaikutuksia ympäristöön, ilmastoon, sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen ja pääomaan sekä kulttuuriin.

Julkiset hankinnat ovat merkittävä kansantalouden moottori. Vuositasolla niiden volyymi on yli 30 miljardia euroa ja elintarvikehankintojen osalta yli 300 miljoonaa euroa. Julkisilla hankinnoilla on vaikutuksia työllisyyteen noin 80 000 henkilötyövuoden verran. Julkisilla hankinnoilla edistetään hyvinvointia ja aluetaloutta, mutta niillä on myös vaikutuksia ympäristöön, ilmastoon, sosiaaliseen tasa-arvoisuuteen ja pääomaan sekä kulttuuriin.

Lainsäädäntö ja linjaukset ohjaavat hankintoja

Julkisten hankintojen merkitys on tunnustettu hallitusohjelmassa, jossa on todettu:

…Markkinoiden toimintaa, vapaata kilpailua ja pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia hankintaprosesseihin edistetään uudistamalla keskeistä lainsäädäntöä ja purkamalla kilpailua estävää toimialakohtaista sääntelyä… Uudistetaan hankintalaki kansallista etua ja kansalaisten hyvinvointia tukevaksi… Parannetaan alkuperämerkintöjen näkymistä ja lisätään suomalaisen ruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa… Tavoitellaan 5 prosentin innovatiivisten hankintojen osuutta kaikista julkisista hankinnoista…

Julkisiin elintarvikehankintoihin vaikuttaa hankintalainsäädännön lisäksi useita linjauksia. Julkisissa elintarvikehankinnoissa pitää ottaa huomioon ravitsemussuositukset, mutta valtioneuvoston periaatepäätökset kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen edistämisestä julkisissa hankinnoissa (2013), luomu- ja lähiruokasektoreiden kehittämisen tavoitteista (2013) ja vastuullisista elintarvikehankinnoista (2016) luovat myös hankintoihin raamitusta. Lähiruokaohjelman tavoitetilaksi vuonna 2020 on kirjattu, että lähiruoka on huomioitu kuntien hankintastrategioissa ja sitä käytetään ja arvostetaan kaikissa Suomen kunnissa. Samoin tavoitteena on, että tarjontakilpailuihin liittyvät kriteerit ottavat huomioon ravitsemuksen ja muun laadun rinnalla ympäristön ja kestävän kulutuksen, sesonginmukaisuuden ja tuoreuden. Luomuohjelman tavoitteeksi on asetettu, että julkisista elintarvikehankinnoista 20% on luomua vuonna 2020.

Kuntatasolla merkittävä linjapaperi on kuntastrategia. Siihen onkin saatava mukaan kirjaukset alueen elinvoimaisuuden, alkutuotannon ja yrittäjyyden tukemisesta sekä lähiruoan ja luomun edistämisestä kunnan elintarvikehankinnoissa. Tulevat valtuutetut kantavat toivottavasti vastuutaan ja sisällyttävät em. linjaukset mukaan uudistettaviin kuntastrategioihin ja hankintojen ohjeistuksiin.

Laatukriteerit hankintojen työkaluna

Suomalainen ruokaketju toimii tunnetusti vastuullisesti. Se kantaa vastuuta ympäristöstä, tuoteturvallisuudesta, ravitsemuksesta, työhyvinvoinnista, eläinten hyvinvoinnista, paikallisesta elinvoimasta ja taloudesta. Tutkimukset vahvistavat, että suomalaista ruokaa arvostetaan, mutta kauppataseemme osoittaa, että tuontiruoka syö sijaa kotimaisilta tuotteilta samaan aikaan kun elintarvikevientimme takkuaa. Osa tuonnista löytää tiensä myös julkisiin keittiöihin. Kotimaisuutta ei voi suosia julkisissa elintarvikehankinnoissa, mutta hyvin perustelluilla laatukriteereillä voidaan edesauttaa kotimaisen vaihtoehdon valituksi tulemista. Nyt kohun velloessa brasilialaisen lihan ympärillä haluan vain muistuttaa, että mikäli elintarvikehankinnoissa olisi jo käytetty kunnollisia laatukriteerejä, ei brasilialaista lihaa olisi päätynyt ainakaan julkisille lautasille!

Käytännön työtä auttavat oppaat ja neuvonta

Motiva on tehnyt maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta 22.3.2017 julkistetun oppaan, jolla autetaan toimijoita ottamaan vastuullisten elintarvikehankintojen periaatepäätöksen linjaukset konkreettisesti huomioon hankintoja suunnitellessa. Oppaassa on julkaistu kriteereitä, joita vastuullisesti toteutettavissa ruokahankinnoissa voi käyttää apuna laadittaessa tarjousasiakirjoja. Oppaassa on perus- ja edelläkävijätason kriteerejä tuoteryhmittäin liittyen eläinten hyvinvointiin ja terveyteen, ympäristövaikutuksiin ja sosiaaliseen vastuuseen. Opas myös auttaa hyödyntämään tuoteryhmäkohtaista innovaatiopotentiaalia.

EkoCentria julkaisi jo 2013 Lähiruokaohjelman tavoitteita tukevan Lähis-oppaan, jossa tuodaan esiin hankintaprosesseja, poliittisen päätöksenteon ja strategisten linjausten merkitystä sekä esimerkkejä onnistuneista lähiruoan hankinnoista. Lähis-opasta täydennettiin Elintarvikkeiden hankintaoppaalla, johon on koottu esimerkkejä tarjouspyyntöön soveltuvista vähimmäisvaatimuksista ja tuotekohtaisista vertailukriteereistä. Oppaat on nyt päivitetty vastaamaan uudistunutta hankintalainsäädäntöä.

Oppaiden käytäntöön viemistä siivittää Motivan ja EkoCentrian myöhemmin keväällä käynnistämä roadshow. Eri puolilla Suomea pidettäviin tilaisuuksiin ovat tervetulleita niin kuntapäättäjät, hankintoja tekevät, ruokapalvelujen henkilöstö, tuottajat, yrittäjät ja muut toimijat. Oppaat ja tulevat koulutustilaisuudet tullaan julkaisemaan: www.mmm.fi/ruoka.

Sote- ja maakuntauudistus muuttaa myös ruokapalveluja

Tuleva sote- ja maakuntauudistus muokkaa myös julkisia ruokapalveluja ja niihin liittyviä hankintoja. Hyvin suunniteltaessa uudistus antaa mahdollisuuksia myös ruokasektorille, mutta tämä vaatii toimintojen uudelleen suunnittelua avoimessa yhteistyössä kuntien, maakuntien ja ruokaketjun eri toimijoiden välillä. Lähiruoan jalostusasteen noston eteen on tehty töitä ja lähiruokayritykset ovat investoineet ja laajentaneet valikoimiaan asiakaslähtöisesti. Toivon, että niillä on jatkossakin oma sijansa julkisten ruokapalvelujen toimittajina ja oman alueen elinvoiman lisääjänä. Myös maaseutupolitiikan neuvoston sihteeristö, Maaseudun elinkeinot ja osaaminen -verkosto ja harvaan asutun maaseudun -verkosto yhdessä hallituksen Lähiruokaohjelman kanssa nostivat asian esiin, yhteisen kannanoton voit lukea alta.

Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä ja hallituksen Lähiruokaohjelman koordinaattorina.

  • Viljanen, Kirsi

    Erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö

    Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä ja hallituksen Lähiruokaohjelman koordinaattorina.