Ihmisen kokoista turvaa maaseudulla

Kaksi miestä nuotiokahveilla

Julkisen hallinnon rakenteita ja palveluita muokataan uusiksi. Myllerryksessä ovat yhtä lailla turvallisuus- ja pelastuspalvelut kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutkin.

Suoraviivaisen hallinto- ja sektoriajattelun rinnalle tarvitaan uudenlaista ja ketterää monen toimijan yhteistyötä, jossa julkinen sektori, järjestöt ja vapaaehtoiset ihmiset, lähimmäiset, voivat löytää toisensa.

Pohjois-Karjala on pelastusryhmien maakunta

Maaseudun arjen turvaa on Pohjois-Karjalassa vahvistettu erityisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Asialla ovat olleet ensin Pohjois-Karjalan Sydänpiiri (Kiertävä pysäkki -hanke ja Karelia-amk) ja myöhemmin myös Maaseudun Sivistysliitto kumppaneinaan Pohjois-Karjalan pelastuslaitos ja Pohjois-Karjalan Pelastusalan liitto (Turvaa maaseudulle -hanke).

Viranomaiset, järjestöt ja vapaaehtoiset ovat Pohjois-Karjalassa jalkautuneet kylille ja puhaltaneet yhteiseen hiileen, jotta savuja vielä talojen piipuista nousisi. Turvaa maaseudulle -hanke on tavoittanut reilun kolmen vuoden aikana yli 18 000 maaseudun asukasta noin 1 000 järjestetyssä tilaisuudessa. Kyläläisten turvallisuustietoja on lisätty ja turvataitoja vahvistettu. Samalla on edistetty yhteisöllisyyttä ja innostettu kyläläisiä mukaan pelastusryhmätoimintaan.

Tällä hetkellä maakunnassa toimii 54 kylän pelastusryhmää, joissa on yhteensä yli 500 aktiivista lähimmäisen auttamisesta innostunutta kyläläistä. Tällainen porukka tuo harvaan asutulle maaseudulle turvallisuuden tunnetta ja todellista turvaa.

Vapaaehtoisen auttamisen malli

”Kylän pelastusryhmä” on Pohjois-Karjalassa kehitetty vapaaehtoisen auttamisen malli, joka erinomaisesti tukee harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta. Maaseudulla arkea ja turvallisuutta voivat uhata muun muassa erilaiset luonnon katastrofit, runsaslumiset talvet ja sähkökatkot. Silloin tarvitaan viranomaisavun lisäksi omatoimista varautumista, kriisinkestokykyä sekä naapuriapua.

Kylän pelastusryhmätoiminnalla parannetaan yksilön ja yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Toimintaan osallistuvilla ihmisillä on keskivertoa paremmat valmiudet omatoimiseen varautumiseen ja itsenäiseen selviytymiseen sekä naapuriavun antamiseen. Pelastusryhmät kykenevät myös tarvittaessa toimimaan pelastustoimen tukena erilaisissa yhteiskunnan häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Joskus uudet ratkaisut syntyvät pienestä oivalluksesta ja ajattelutavan muutoksesta. Maaseudun arjen pieniä valonpisaroita on esimerkiksi naapuri, joka soittaa ja kyselee kuulumisia. Kantaa halkoja liiteristä tai käyttää kaupassa kovilla pakkasilla. Tai tekee lumityöt. Tai tarkistaa aamulla, että valot syttyvät naapuritalossa.

Naapuriapu elää vielä maaseudulla. Kylän naapuriapuringissä voidaan sopia, kuka ”katsoo kenenkin perrään”, kuka kyläläisistä on kenenkin ”nimikkomummo”, jolle soitetaan. Katsotaan, onko pihalla jalanjälkiä, onko posti haettu. Puolin ja toisin on turvallisempi olla kotona, kun on joku, jonka kanssa jakaa ajatuksia, iloja ja suruja.

Henkeä pelastava toimenpide voi joskus olla puheyhteyden avaaminen. Yksinkertainen kysymys, ”mitä sinulle kuuluu”, voi pelastaa elämän. Niin maalla kuin kaupungissakin.

Kuvat: @maaseutuverkosto, Heli Sorjonen.

  • Eeva
    Kröger, Eeva

    Turvallisuuskoordinaattori, Turvaa maaseudulle -hanke, Maaseudun Sivistysliitto, Pohjois-Karjalan aluejärjestö

  • Arja
    Jämsén, Arja

    Tietokirjailija